Valeraskaus

Ei, mä en pode valeraskautta vaikka siltä aina välillä kylläkin fyysisesti tuntuukin, vaan pikku riiwiölle on tullut hormoni-implantin jälkimainingeissa valeraskaus. Kerkesin jo hihkasta ilosta, että kerrankin sain sylimussukan, mutta perhana onkin vaan ohimenevä vaihe, helskutti!

Valeraskaus mukailee siis aikalailla muuten oikeaa raskautta, paitsi masun sisällä ei kasva mikään. Faralla on ollut seuraavat oireet ja "oireet":
- nisät ovat kasvaneet
- uni maistuu paremmin eli leikkituokiot ovat olleet hyvin vähäisiä
- paino on noussut
- käytös on rahoittunut, ei paha juttu ollenkaan!
- karva vaihtuu eli puuhka häviää ja tulee kesäturkki tilalle

Elukka on siis viihtynyt paremmin kuin hyvin sylissä, nukkunut ja tuhissut sylkyssä aamut ja illat, voi ihanuutta. Leikkituokiot ja riehumiset on jäänyt melkein kokonaan pois kun toisen tekee vaan mieli kölliä.

Ainut negatiivinen asia on karvan vaihtuminen, voi jessus kuinka paljon karvaa ja hilsettä voi noin pienestä elukasta irrota! Karvan vaihtuminen/lähtö on toisaalta kylläkin joka vuotinen juttu, mutta aina se tulee jotenkin yllätyksenä. Pian elukka siis muistuttaa villasukkaa, kun pääly karvat ovat kaikonneet, hyvästi mahtava puuhka.

Kyllä irtoo

Tuhinaa

Aamu-unet

Häh? :P

Jatkan siis sylimussukan rapsutteluja samalla pienesti toivoen, että sylimussukkuus ei olisi yhtään huono piirre elukassa. <3