Talviset lasit

  

Vauhdikkaan maukasta

Tänään oli taas vuorossa vauhdikasta & erittäin maukasta pöperöä. Saadakseen thaikkuvivahteista pöperöä ei tarvitse ostaa maustehyllyä tyhjäksi vaan riittää, että hankkii yhden ainesosan; punaista cyrrytahnaa. Tahna on aivan loistava tuote ja makumaailma on runsas.

Tämän päivän pöperön ainesosat olivat (tuoreita rehuja paitsi maissi):

Punainen currytahna (Pirkka)
Kanasuikaleet
Valkosipuli
Punasipuli
Porkkana
Kukkakaali
Parsakaali
Papu
Paprika
Maissi (tölkki)
Kookosmaito
Oliiviöljy

Laita pannulle tilkka öljyä ja punaista currytahnaa, tirisyttele hetken verran. Lisää kanasuikaleet ja paista ne melkein kypsiksi. Lisää rehut. Paista rehuja sen verran, että saavat väriä pintaan ja hauduttele sitten niitä tovi kannen alla. Lopuksi lisää kookosmaito ja anna porista muutama minuutti. Pöperö on täten valmis joten eikun lautaselle kauhoen ja suuhun lapaten.

Älä pelkää tuntematonta numeroa

Ei ne numerot pelota (mitä nyt näin palkanslaskijana aina välillä ahdistavat) vaan toi mainos!

Vaihtelevaa arvostelua

Capital! 2012

WCFCS 2013

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, niin tuomari arvostelee fretin siten, että arvostelulomakkeeseen kirjataan vain huonot puolet eli miinukset. Arvostelulomakkeista näkee, että joulukuisen ja viime viikonloppuisen näätänäyttelyiden tuloksissa on 8 pisteen ero joka on suuri.

Naantalin frettinäyttelyn kovasta tasosta tai sanottakoon tuomarin tiukasta linjasta kertoo myös se, että edellisessä näyttelyssä 3 voittoa kotiin vienyt fretti (joka on muuten yksi Faran siskoista) ei menestynyt viime viikonlopun näyttelyssä laisinkaan. Karvatuubi oli jopa edellisellä kerralla näyttelyn paras, mutta nyt ei sijoittunut edes kolmen parhaan joukkoon. En kylläkään tiedä, oliko fretti täysin samassa kuosissa kuin edellisellä kerralla. Mutta myös se kertoo paljon, että Faran tuomarilla oli 6 luokkaa arvosteltavana ja vain yhdessä luokassa pistemäärät menivät yli 90 pisteen. Toinen tuomari taas arvosteli myös 6 luokkaa ja kaikissa luokissa pistemäärät paukkuivat yli 90 pisteen.

Lisäksi itseäni hämmästytti kovasti se, että tuomareilla ei ole täysin samanlaista linjaa arvostelussa vaan kriteerit vaihtelevat tuomareittain. Tällä kertaa ei tuomari puuttunut Faran minialahampaisiin ja liian suoraan purentaan josta taas edellisellä kerralla rokotettiin pisteitä.

Näyttelyn hyvää tai huonoa menestystä ei voi todellakaan tietää etukäteen, koska lopputulos on kiinni siitä minkälaisista karvatuubeista tuomari pitää, makuasia siis.

Olisi myös ollut kiva tietää tarkemmat selitykset miinuspisteille. Toki ovat aikalailla samat kuin edelliselläkin kerralla, mutta olisi kuitenkin hyvä tietää, että voiko joitakin asioita parantaa. Hampaiden kunto on sellainen, että sille ei valittevasti voi tehdä mitään, mutta turkin kuntoa voi taas parantaa syöttämällä karvatuubille rasvasempaa ruokaa ja öljyä.

Ilokseni arvostelulomakkeen alalaitaan oli rustattu tuomarin kommentti: very sweet. Tämä yllätti suuresti ja iloisesti, kuvittelin Faran olevan edelleen pelokas riiwiö, mutta olikin sitten muikistellut ja pistänyt parastaan. Ihana elukka. :)

Armonlaakso

"Naantalin nimi on muunnos ruotsin nimestä Nådendal, joka taas on käännös paikan alkuperäisestä latinalaisesta nimestä Vallis Gratiae (Armonlaakso)"

Talvinen Naantali oli hiljainen ja kaunis, vain aurinko puuttui.

Kirkko

 

Kärryt

 

Vanha kaupunki

Vanha kaupunki

Vanha kaupunki

Kirkko ja Kaivohuone

V-tyyli ja villapöksy näyttelyssä

Marianne, Lea, V-tyyli (Fara) ja Villapöksy (Shiro) @ Naantali, West Coast Winter Ferret Show 2013

Viime yönä mentiin nukkumaan tämän vuorokauden puolella ja herätyskello pirisi kello viis aamulla, pikkusen teki tiukkaa repiä ittensä ylös.

Pakollisten aamutoimien jälkeen sullottiin itsemme, karvatuubit, Ikean kassillinen kaikkea tarpeellista elukkaroipetta, eväät ja aitaus autoon ja suunnattiin kohti Naantalia. Kuu mollotti taivaalla, tasainen puheensorina täytti auton, aamuvälipalat wannabe berliininmunkki ja testivoittaja runebergintorttu maistuivat ja karvatuubit tyytyivät kohtaloonsa.

Testivoittaja joka nautittiin...

..ajomatkalla mukista

Paikan päällä oli 148 karvatuubia omistajineen, myyjiä, upea voittopöytä (sijoitus yhtä todennäköistä kuin lottovoitto) ja tietty ne arpajaiset!

Näyttelytila urheiluhallilla

No ne voitot joista voi vain haaveilla

Frettipystit

Meidän poppoon aitaus, huom. hienot nimikyltit

Tärkein ensin, kauhean läjän ostin arpoja ja voitin joka toisella arvalla ja loppusaldoksi tuli 6 voittoa! Tällä kertaa ei ollut isoja ns. pääpalkintoja laisinkaan, mutta suurin osa voitoista oli kivoja ja tulevat tarpeeseen ja käyttöön. Siis näyttelyihinhän tullaan niiden arpajaisten takia, eiku siis....

Voitokkaat arpajaiset

 
Päivä mateli etanavauhdilla, mutta onneksi karvatuubien arvostelu oli ennen puoltapäivää, niin pystyimme lähtemään rauhassa lounaalle ja kävelylle talviseen vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki oli aivan ihana ja siellä oli vielä jouluista tunnelmaa: kranssit punaisine rusetteineen roikkuivat talojen ulkopuolella ja joulutähtiä ja koristeita näki muutamissa ikkunoissa.

Keskellä Fara arvosteltavana

Karvatuubit viihtyivät hienosti yhdessä koko päivän aitauksessa, mitä nyt välillä Fara kiusasi siskoaan Shiroa kun makuupaikka oli varattuna tai muuten vaan teki mieli riehua.

Fara: Tää on mun peti!

Shiro: Ja pyh, mähän vedän sikeitä tässä joskun haluan!

Shiro: ..zz...z....zzzz....z... Fara: Ja en muuten varmana nuku!

Päivän päätteeksi jaettiin palkinnot ja tällä(kään) kertaa Fara ei sijoittunut. Fara ei ole voittaja-ainesta, koska sillä on muutamia heikkouksia joista aina rokotetaan: mm. hampaiden väritys, kallon kapeus, vähäinen lihaksisto ja väritys ei ole kohdillaan. Ei Fara kuitenkaan viimeiseksi arvosteluissa jää, ja riippuen tuomarista pisteet vaihtelevat rajusti vaikka elukka olisi samassa kunnossa kuin edellisessä näyttelyssä. (tästä lisää rustausta kun tulokset ilmaantuvat)

Arvostelulomake

Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä ja seurassa viihtyi. Jouduin kylläkin turvautumaan pariin batteryyn, jotta sain pidettyä simmut auki, oli sen verran iso väsymys.

Seuraava näyttely taitaa ollakkin sitten vasta keväällä/kesällä joten nyt on hyvin aikaa muokata riiwiön kroppaa (syöttämällä muutakin kuin kuivanappuloita) ja saada turkki parempaan kuntoon (lisää rasvaa ja öljyä).

Nakit ja muussi

Veeti, Helga ja Rho

 

Näätänäyttelyn etkoja vietetään Epsoossa 3 ihmisen, 3 karvatuubin ja 3 koirulin (nakit ja muussi) kanssa. Vilskettä, hulinaa, innokkuutta, karvoja, kuolaa, lisää karvoja, näätä paukkuja ja vielä lisää niitä karvoja.

Frettinäyttely(t)

Aikaisempien karvatuubien kanssa en koskaan käynyt frettinäyttelyssä, vaikka sitä monesti mietin. Uuden tulokkaan Faran myötä päätin, että pitää lähteä kokeilemaan onneaan ja samalla riiwiö saa paljon kokemusta sekä tapaa muita frettejä.

Frettinäyttelyitä järjestetään muutaman kerran vuodessa, järjestäjinä toimivat mm. Pk-Fretit ja Varsinais-Suomen Fretit.

Ensimmäinen näyttelyni vai pitäisikö sanoa Faran ensimmäinen näyttely oli viime joulukuussa Vantaalla. Faran sijoitus luokassaan oli 5/8. Ensikertaiselle sijoitus oli hyvä, parantamisen varaa toki on. Pelkäsin turhaan, että Fara roikkuisi tuomarin sormessa, riiwiö onkin arkajalka, aivan erisorttia mitä edesmennyt Fanni. Toisekseen tuomareilla on sen verran vankka kokemus freteistä, että osaavat käsitellä adhd-karvatuubeja.

Nimikyltti ja aitaus

Faran arvostelulomake

Frettinäyttelyt kestävät koko päivän, joten kärsivällisyyttä ja jaksamista koetellaan. Päivä on pitkälti vain hengaamista näyttelypaikalla. Ensin odotat oman frettisi vuoroa mennä arvosteltavaksi ja tämän jälkeen odotat palkintojen jakoa. Päivän aikana onkin kiva tutustua uusiin ihmisiin & karvatuubeihin ja kuulla Faran sisarusten kuulumisia.

Näyttelyihin valmistautumisessa täytyy muistaa muutama asia:
- fretillä pitää olla penikkatautirokotus voimassa
- loishäätö (korvapunkit) on hyvä suorittaa viikkoa ennen
- kynnet kannattaa leikata muutamaa päivää ennen, kerkeävät täten vähän kasvaa ja ovat luonnollisennäköiset
- korvat kannattaa putsata edellisenä iltana tai paikan päällä
- jos elukka on törkyinen tai haisee wc- lootalle kannattaa harkita sen pesemistä
- tee lista kaikesta siitä tavaramäärästä mikä pitää (on tärkeää ja olennaista) ottaa mukaan (ruokakippo, ruokaa, herkkuja, vesipullo, wc-loota, pelletit, lelut, kantoboksi, vilttejä, makuupussi/alusta, muovipusseja, hiekkalapio, wc-paprua, pesuainetta, aitaus, rokotustodistus, käsidesi, kärsivällisyyttä, sisäkengät/villasukat...)
- nuku hyvät yöunet edellisenä yönä

Näyttelyssä fretillä pitää olla joko iso häkki tai aitaus jossa se pystyy jaloittelemaan, tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle, syömään jne. Itse ostin valtavan aitauksen, jossa riiwiöllä on enemmän kuin tarpeeksi tilaa temmeltää.

Jokainen fretti saa tullessaan numeron joka määrittelee fretin luokan ja järjestysnumeron omassa luokassaan. Luokkia on yllättävän paljon, joulukuun näyttelyssä niitä oli 24. Luokat määräytyvät fretin sukupuolen, iän, värityksen sekä leikkausstatuksen mukaan ja lisäksi angora-freteille on oma luokkansa.

Fretinkantaja vie fretin tuomarille arvosteltavaksi siinä kunnossa kun se on kantoboksissa, jossa ei fretin lisäksi saa olla muuta kuin huopa/viltti tmv. Tuomari käsittelee frettiä ja arvostelee seuraavat osa-alueet: luusto, massa, silmät/korvat/nenä, hampaat ja ikenet, turkki/iho/tassut, käyttäytyminen, väri ja kokonaisuus.

Arvosteleminen toimii siten, että alkujaan jokaisella fretillä on arvostelulomake jossa on täydet pisteet eli 100. Kun tuomari arvostelee fretin, merkataan lomakkeeseen ainoastaan huonot puolet eli miinuspisteet jotka sitten vähennetään 100 pisteestä ja täten saadaan lopullinen pistemäärä.

Näyttelyissä on myös mukana paljon myyjiä ja tietysti arpajaiset, mun heikkous.
Viimeksi ostin kasapäin arpoja ja voitinkin ilokseni (elukat eivät osanneet hypettää palkintoa, outoa) ison palkinnon: frettimökin. Mökki on aivan mahtava ja on varsinkin Kasun suosiossa, tuhinaa & kuorsausta.

Seuraava näyttely on tulevana lauantaina Naantalissa, West Coast Winter Ferret Show 2013. Tulossa on pitkä päivä; aamulla aikasin lähdetään ajelemaan ja paikalla pitää olla klo 9 mennessä, ysin kymmen aikoihin illalla sitten taas himassa.

Huom. Faran suosima Eua de Toiletti haju(vesi) on riistäytynyt tassuista ja karvatuubi joutunee pesun uhriksi. Eikun ämpäriä kaapista hakemaan.

Sohvasurffailu

Oma kotisohva jolle toistaiseksi pääsee vain emäntä ja näädät

Rohkeille ja elämyksiä kaipaaville ihmisille löytyy loistavia majoitusvaihtoehtoja sohvasurffailusta.

Ideana siis on, että kuka tahansa mattimeikäläinen avaa ovensa ventovieraille ja tarjoaa ilmaiseksi majoitusta sohvallaan tmv.

Couchsurfing-sivusto sisältää kansainvälisen sohvasurffaus-yhteisön, jossa pystyy etsimään majoitusta ja tarjoamaan sitä muille, voi hakea seuraa esim. retkille tai baareiluun, luoda oman profiilin joka helpottaa majoituksen saamista ja sen tarjoamista.

Yhteisössä on mieletön määrä ihmisiä, joten minne menetkin, niin uskon, että majoitusta löytyy vaikka kriteerit olisivatkin korkeat.

Olen lähdössä kesäkuussa Reykjavikiin kamuni kanssa (mukaan tulee myös mulle tuntematon mimmi) ja majoitumme 3 yöksi hotelliin, kunnes kamuni porhaltaa ison jorpakon yli Kanadaan jatkamaan lomailuaan. Katselin hotellien hintoja ja totesin, että yksinään majoittuvan henkilön on vaikea löytää edullista hotellimajoitusta Reykjavikin keskustasta. Aikani pähkäiltyäni eksyin sohvasurffaus-sivustolle ja päätin, että laitan hotellirahat retkiin, syömiseen ja juomiseen ja alan vonkuamaan ilmaisia majoituksia komeilta sinkkumiehiltä viikon ajaksi. Vielä pitäisi täydentää profiili ja sitten voi alkaa vonkailemaan niitä miehiä. Ehkä mä hyväksyn majoitukset myös muiltakin, olettaen, että ylipäätänsä joku suostuu mut majoittamaan. Myyntipuhetta siis vielä hiomaan ja niitä tissifotoja lisäillen.

Yksinkertainen resepti

Laiskoina iltoina, kun pääkoppa ei jaksa miettiä mitä sitä kokkaisi ja söisi, mutta kuitenkin haluaisi syödä järkevästi & terveellisesti (nameja & pullia ei lasketa tähän mukaan), löytyy yksinkertainen resepti;

Rehuja
Mausteita
Pastaa

Pilko rehut ja laita pannulle mausteiden kanssa kärventymään. Keitä pasta. Kun rehut ja pasta ovat kypsiä, niin kippaa ne lautaselle ja haarukoi suuhun.

Tänään oli rehuvalikoimassa punasipulia, valkosipulia, porkkanaa, kukkakaalia, tuoreita herkkusieniä, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Mausteina käytin kestosuosikkejani mustaapippuria ja chiliä, niin tuoretta kuin kuivattua. Todella maukasta pöperöä pienellä vaivalla.

Patti

Fretinomistajan arkeen kuuluu elukan hyvinvoinnista huolehtiminen ja aina pitäisi osata varautua kaikkeen mahdolliseen, joskus myös hyvinkin ikäviin lopputuloksiin.

Vanha herra Kasu on kantanut kyljessään outoa pattia jo pidemmän aikaan. Patti on välillä ilmestynyt, vuotanut verta ja parantunut. Nyt kuitenkin patti on päässyt ärtymään pahaksi, se mätii ja asiaa ei auta yhtään se, että Kasu nuolee ja rapsuttelee sitä ja tietysti hinkkaa kylkeään mihin milloinkin.

Tänä iltana käytiin sitten HauMaussa näyttämässä pattia ja hakemassa vastauksia.

Hillitön kraateri

 
Olen vuosia käynyt vain ja ainoastaan (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) HauMaussa, koska siellä on mielestäni aivan loistava palvelu ja henkilökunta on asiantuntevaa ja ystävällistä. Siellä on yksi Suomen parhaimmista ellei parhain elukkalääkäri joka on erikoistunut eksoottisiin lemmikkieläimiin, mm. siis fretteihin, ja hän on Pilvi Lassila.

Tänään ei kuitenkaan ollut Pilville vapaita aikoja joten otin rohkeasti ajan "uudelle" elukkalääkärille, Hannalle.

Ensimmäiseksi kun näin Hannan niin totesin: sä olet se joka lopetti mun fretin! Ei ehkä siis niin lämpimät muistikuvat edellisestä tapaamisesta. Hanna hoiti työnsä kuitenkin mallikkaasti ja on mukava elukkalääkäri.

Mutta se Kasu. Kasulta otettiin näyte patista ja tuloksena, kuten jo vähän epäilinkin, on kasvain. Aluksi koetetaan rauhoittaa patti dropeilla ja sitten aletaan miettimään leikkausta. Lopettaminen ei ole vielä ajankohtaista, Kasu elelee vanhan freetun elämää: nukkua tuhisee suurimman osan vuorokaudesta, kerjää herkkuja ja rapsutusta niskasta, puree kun alkaa ärsyttämään ja kiljahtelee riiwiölle eli kaikki muuten hyvin, mutta kasvain roikkuu ikävästi mukana.

Nyt sormet & tassut ristiin, että kasvain rauhoittuu ja joskun tulee aika leikkaukselle, niin kaikki menisi hyvin.

Kitinää seuraavasta asiasta: Kun elukkalääkäri tuli takaisin toimenpidehuoneeseen näytteen valmistuttua, hän jokseenkin ajattelemattomasti sanoi, että kasvaimen hoitoon on vaihtoehtoina joko leikkaus tai lopetus. Tämä siis ilman mitään pohdintaa Kasun yleiskunnosta. Hetken aikaa olin hölmistynyt, mutta tomerana sitten totesin, että en nyt yhden kasvaimen takia ole toista lopettamasta kun kunto/käyttäytyminen/syöminen/juominen/tarpeilla käynti yms. ovat kunnossa, niissä ei ole mitään poikkeavaa. Asia olisi toinen, jos Kasulla olisi selkästi ja huomattavasti elämänlaatu muuttunut.

Hoitotarvikkeet

 

Kirkko, kirkonpi, kirkoin

Roskaruokabrunssin jälkeen tuli käytyä Helsingin kolmessa upeassa kirkossa; Uspenskin katedraalissa, Tuomiokirkossa ja Temppeliaukion kirkossa. Vaikka pakkanen paukkui ja kroppa oli viulusta kankeena, niin aurinko paistoi, seurassa viihtyi ja oli mahtavaa päästä kaikkiin kolmeen kirkkoon tutustumaan. Ruuhkaa ei ollut, kaikissa kirkoissa oli vain kymmenkunta turistia.

Ulkoapäin katsottuna:
Kirkko on Temppeliaukion kirkko. Kasa kiviä, harmaa.
Kirkonpi on Uspenskin katedraali. Moniuloitteinen, punatiili, kupolit.
Kirkoin on Tuomiokirkko. Klassinen, puhdas, kaunis.

Sisältäpäin katsottuna:
Kirkko on Tuomiokirkko. Kolkko ja koruton.
Kirkonpi on Uspenskin katedraali. Paljon kaikkea ja liikaa kaikkea.
Kirkoin on Temppeliaukion kirkko. Levollinen, kaunis musiikki soi taustalla, upea.

Temppeliaukion kirkko yllätti iloisesti; harras tunnelma veti puoleensa, teki mieli jäädä penkille istumaan, hämmästelemään & hiljentymään.

Uspenskin katedraali

Helsingin Tuomiokirkko

Temppeliaukion kirkko

Epämääräinen panoraama

Epämääräinen panoraama

 

Temppeliaukion kirkon fotot eivät onnistuneet, niistä tuli suttuisia ja hämäriä. Pitänee joskus käydä uudestaan siellä ja ottaa uudestaan fotoja. Lisäksi täytyy harjoitella panoraama-fotojen ottamista puhelimella, ohjelman käyttäminen ei olekkaan ihan helppoa.

Roskaruokabrunssi

Jokainen meistä tulee ostaneeksi ruokaa jota ei syystä tai toisesta tule syöneeksi ja se päätyy roskiin. Osa tästä ruoasta on vielä syömäkelpoista ja tällä idealla tänään järjestettiin roskaruokabrunssi.

Ruoista vastasi Suomi-palkinnon saanut Sami Tallberg ja mukana hääräsi taustajoukko joka vastasi ruoan asettelemisesta lautaselle, tarjoilemisesta, kassasta, musiikista jne.

Ravintolan tuotto lahjoitettiin Kirkon Ulkomaanavun ruokakriisirahastoon.

Alkujaan pöytään tupsahti lautasellinen vähän kaikkea: raakavihannessalaattia, timjami-tomaatteja, uunijuureksia, yrttistä perunasalaattia sekä paahdettuja paprikoita ja basilikaa. Lajitelma oli hyvä sekoitus vähän kaikkea ja ennenkaikkea maittavaa.

Seuraavaksi pöytään tupsahti paahtoleipää ja munakokkelia. Yksinkertaista, mutta erittäin maukasta.

Lopuksi pöytään tupsahti omppuhärpäke. Jäi vähän epäselväksi, että mitä kaikkea siinä oli, mutta olipa herkullista!

Odotin buffapöytää, mutta pöytiin tarjoilu oli myös hyvä idea. Alkulajitelma olisi voinut olla runsaampi tai ruokalajeja enemmän, tyhjä vatsa ei saanut tarpeeksi täytettä. Tämä asia tosin ei sinänsä haitannut, koska koko brunssin idea oli ihan loistava ja se, että rahat lahjoitettiin ruokakriisirahastoon sai enemmän kuin hyvän mielen.

Porukkaa oli paikalla muutamisen kymmen ja sen verran oli tungosta, että kaikki eivät mahtuneet pöytiin vaan joutuivat odottamaan sen aikaa, että joku seurue sai syötyä ja pöytä vapautui. Pöytiin tarjoilu ontui pikkuisen; siinä vaiheessa kun tupa täyttyi "tarjoilivat" eivät ihan pysyneet kärryillä, että kuka on syönyt ja mitä. Tämä tosin ei meitä haitannut, koska olimme kamuni kanssa toisena seurueena paikalla (virallisesti ensimmäisinä) ja saimme annokset nopeasti pöytään.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut brunssi, tämmöisiä ehdottomasti lisää!

Tekemisen puute

Heräsin aamulla siihen, että olkkarista kuului outoa ääntä ja löysin riiwiön lipaston väliköstä peuhaamassa lääkkeiden ja ompelutarvikkeiden kanssa. Kauheella kommennuksella "viskasin" näädän vessaan jäähylle ja jatkoin unia.

Mitä sitten löytyikään kun tulin kotio tänään? Riiwiöllä on näemmä ollut tekemisen puutetta: lääkkeet ja ompelutarvikkeet löytyivät mukkelismakkelis lattialta. Mitään tuubeja ei oltu pureskeltu (yllätys!) ja napitkin ovat saaneet olla rauhassa. Pitänee kummiskin vähän seurailla, että elukka on normi sekopää ja ylipäätänsä hengissä. Ihana, ihana elukka. <3

Jäätävä jomotus

Olen kova lipittämään cokista ja batterya. Melkein päivittäin on tullut kaadettua kurkusta alas jompaa kumpaa energisoivaa sokerilitkua ja lisäksi olen lipitellyt duunissa teetä.

Päätin yrittää olla tammikuun holittoman lisäksi ilman yllä mainittuja litkuja.

Suunnitelma ei nyt ihan onnistunut, koska olen sortunut kaikkiin litkuihin yhden kerran. Poikkeuksena cokis, jota vetäisin eräs perjantai melkein litran ja sen seurauksena oli aivan hirveä hepuli ja loppuillasta puhe alkoi muistuttamaan nopeutettua Tiku&Taku- puhetta.

Kofeiinin puutos on aiheuttanut ajoittaista jäätävää jomotusta. Lisäksi niska-hartiaseutu taitaa olla jumiutunut, konttorirotan työt ja kotona koneen ääressä "makaaminen" eivät ole hyvä yhtälö.

Tänään pengoin lääkeboksiani ja pidin nappi-arpajaiset, voittajaksi selviytyi Ibuxin Rapid. Eiköhän kohta helpota.

Maatuskatar

Uusi vuosi tarkoittaa myös sitä, että vanhenemme taas vuodella.

Ajatuksiini pöllähti kortti-idea maatuskasta, joka on tehty lehdistä leikkaa-liimaa-asettele- tyylillä. Kortti on juuri omiaan kamulleni, joka juhlii syntymäänsä parin viikon päästä.

Oli taas hieno fiilis, kun kortti oli valmis ja näki mielikuvituksen & kätösten yhteistyön onnistuneen. Vielä kun oppisi olemaan vähemmän pikkutarkka, tuunattavaa tuostakin tekeleestä löydän, yllätys.

Keltaista herkkua

Pyrin kerran viikkoon antamaan karvatuubeille kananmunan keltuaista. Se on suurta herkkua, mitä lipitellään simmut ummessa ja nenä kurtussa.

 

Keltuainen on siis herkkua, mutta myös tarpeellinen rasvalisä ja edesauttaa turkkia pysymään hyvässä kunnossa ja kiiltävänä, sekä tietysti myös ihoa voimaan hyvin.