Frettinäyttely(t)

Aikaisempien karvatuubien kanssa en koskaan käynyt frettinäyttelyssä, vaikka sitä monesti mietin. Uuden tulokkaan Faran myötä päätin, että pitää lähteä kokeilemaan onneaan ja samalla riiwiö saa paljon kokemusta sekä tapaa muita frettejä.

Frettinäyttelyitä järjestetään muutaman kerran vuodessa, järjestäjinä toimivat mm. Pk-Fretit ja Varsinais-Suomen Fretit.

Ensimmäinen näyttelyni vai pitäisikö sanoa Faran ensimmäinen näyttely oli viime joulukuussa Vantaalla. Faran sijoitus luokassaan oli 5/8. Ensikertaiselle sijoitus oli hyvä, parantamisen varaa toki on. Pelkäsin turhaan, että Fara roikkuisi tuomarin sormessa, riiwiö onkin arkajalka, aivan erisorttia mitä edesmennyt Fanni. Toisekseen tuomareilla on sen verran vankka kokemus freteistä, että osaavat käsitellä adhd-karvatuubeja.

Nimikyltti ja aitaus

Faran arvostelulomake

Frettinäyttelyt kestävät koko päivän, joten kärsivällisyyttä ja jaksamista koetellaan. Päivä on pitkälti vain hengaamista näyttelypaikalla. Ensin odotat oman frettisi vuoroa mennä arvosteltavaksi ja tämän jälkeen odotat palkintojen jakoa. Päivän aikana onkin kiva tutustua uusiin ihmisiin & karvatuubeihin ja kuulla Faran sisarusten kuulumisia.

Näyttelyihin valmistautumisessa täytyy muistaa muutama asia:
- fretillä pitää olla penikkatautirokotus voimassa
- loishäätö (korvapunkit) on hyvä suorittaa viikkoa ennen
- kynnet kannattaa leikata muutamaa päivää ennen, kerkeävät täten vähän kasvaa ja ovat luonnollisennäköiset
- korvat kannattaa putsata edellisenä iltana tai paikan päällä
- jos elukka on törkyinen tai haisee wc- lootalle kannattaa harkita sen pesemistä
- tee lista kaikesta siitä tavaramäärästä mikä pitää (on tärkeää ja olennaista) ottaa mukaan (ruokakippo, ruokaa, herkkuja, vesipullo, wc-loota, pelletit, lelut, kantoboksi, vilttejä, makuupussi/alusta, muovipusseja, hiekkalapio, wc-paprua, pesuainetta, aitaus, rokotustodistus, käsidesi, kärsivällisyyttä, sisäkengät/villasukat...)
- nuku hyvät yöunet edellisenä yönä

Näyttelyssä fretillä pitää olla joko iso häkki tai aitaus jossa se pystyy jaloittelemaan, tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle, syömään jne. Itse ostin valtavan aitauksen, jossa riiwiöllä on enemmän kuin tarpeeksi tilaa temmeltää.

Jokainen fretti saa tullessaan numeron joka määrittelee fretin luokan ja järjestysnumeron omassa luokassaan. Luokkia on yllättävän paljon, joulukuun näyttelyssä niitä oli 24. Luokat määräytyvät fretin sukupuolen, iän, värityksen sekä leikkausstatuksen mukaan ja lisäksi angora-freteille on oma luokkansa.

Fretinkantaja vie fretin tuomarille arvosteltavaksi siinä kunnossa kun se on kantoboksissa, jossa ei fretin lisäksi saa olla muuta kuin huopa/viltti tmv. Tuomari käsittelee frettiä ja arvostelee seuraavat osa-alueet: luusto, massa, silmät/korvat/nenä, hampaat ja ikenet, turkki/iho/tassut, käyttäytyminen, väri ja kokonaisuus.

Arvosteleminen toimii siten, että alkujaan jokaisella fretillä on arvostelulomake jossa on täydet pisteet eli 100. Kun tuomari arvostelee fretin, merkataan lomakkeeseen ainoastaan huonot puolet eli miinuspisteet jotka sitten vähennetään 100 pisteestä ja täten saadaan lopullinen pistemäärä.

Näyttelyissä on myös mukana paljon myyjiä ja tietysti arpajaiset, mun heikkous.
Viimeksi ostin kasapäin arpoja ja voitinkin ilokseni (elukat eivät osanneet hypettää palkintoa, outoa) ison palkinnon: frettimökin. Mökki on aivan mahtava ja on varsinkin Kasun suosiossa, tuhinaa & kuorsausta.

Seuraava näyttely on tulevana lauantaina Naantalissa, West Coast Winter Ferret Show 2013. Tulossa on pitkä päivä; aamulla aikasin lähdetään ajelemaan ja paikalla pitää olla klo 9 mennessä, ysin kymmen aikoihin illalla sitten taas himassa.

Huom. Faran suosima Eua de Toiletti haju(vesi) on riistäytynyt tassuista ja karvatuubi joutunee pesun uhriksi. Eikun ämpäriä kaapista hakemaan.