Vauvamaatuska

Askartelulle (ja juhlalle) löytyi (taas) aihe; kamu on raskaana ja järjestämme pienimuotoiset baby showerit joten päätin tehdä Onnellista (loppu)odotusta-kortin ja mikäs sen parempi idea kuin väkertää taas yksi erilainen maatuskakortti.

Lopputuloksena vauvamaatuska, joka tosin on vähän väsyneennäköinen.

 

Lammasdekkari(t)

Bää-ä!

Murha laitumella- kirja on Leonie Swannin esikoisteos jonka ansiosta hän ponnahti julkisuuteen, kirjasta tuli menestys ja se poiki myös jatko-osan Ihmissutta ken pelkäisi.

Aloitin viime vuoden puolella kirjan lukemisen, mutta jostain syystä kirja päätyi takaisin hyllyyn kunnes sen tänään taas kaivoin sieltä esiin. Tavoitteena lukea kirja maaliskuun aikana, lisää tekemistä.

Murha laitumella sijoittuu Irlannin vehreille niityille jossa lammaslaumaa kohtaa tragedia, he löytävät lammaspaimensa Georgen murhattuna. Lampaiden mielestä paimen ei arvostanut tarpeeksi niiden työtä, koska käytti vain vieraista lampaista tehtyjä puseroita. Merensinisen taivaan ja taivaansinisen meren välissä lampaat alkavat pohtimaan, että mimmoinen lammaspaimen olisi hyvä ja kun ne pääsevät yhteisymmärrykseen, on niiden mielestä kaikki avoimet kysymykset ratkaistu ja nyt ne voisivat taas keskittyä ruohon syömiseen. Neiti Maple, lauman viisain ellei koko maailman viisain lammas kuitenkin kysyy muilta lampailta: "Eikö teitä yhtään kiinnosta, mihin hän kuoli?" Tästä kysymyksestä syntyi uusia kysymyksiä ja vastauksia ja lopulta lampaat päättivät, että niille ei riitä puolivillainen totuus, vaan ne alkavat selvittämään paimenensa murhaa.

Nämä lampaat myös tietävät, että sielu asuu hajuaistissa eivätkä ihmiset haista hyvin. Vesipisarat ovat tanssivien keijujen tuotosta ja pilvenhattarat ovat lampaita, jotka ovat käyskennelleet kallion toiselle puolelle. 


Mahtava kirja, täytyy jatkaa lukemista.

Bloggaaminen

Sekä aikaa vievää, haastavaa, innostavaa, välillä hankalaa ja hauskaa. Se on harrastus, jossa saa käyttää niitä pieniä harmaita aivosolujaan, taiteilla, räpsiä fotoja, rustata, toteuttaa itseään.

Musta leipä

Duunikamu ilahdutti tuomalla talvilomareissultaan Saarenmaan mustaa leipää joka oli voinokareen kera todella herkullista.

Iso harmi, leipä tuli ja meni, jäin kaipaamaan sinua leipäseni.

Halloumi

Välimereltä on kantautunut myös toinen herkku, halloumi. Tämä on sinänsä uusi tuttavuus, koska olen vain pari kertaa aikaisemmin sitä maistanut. Nyt weekendinä tuli tehtyä halloumisalaattia ja maukasta oli, voihan slurps!

Perinteinen halloumi sisältää vain villasukkaa eli lampaan- ja vuohenmaitoa. Kaipoista löytyy (onneksi) myös nykyään halloumia, joka sisältää villasukan lisäksi lehmänmaitoa jonka osuus on yleensä suuri. Juusto sisältää monesti myös minttua, jota en kylläkään maista, sillä mintun uskotaan vaikuttavan antibakteerisesti ja parantavan juuston säilymistä.

Salaatin resepti on Pirkan sivuilta, ministi tuunattuna: en laittanut punasipulia ja salaattisekoituksen sijaan käytin ruukussa olevaa salaattimixiä ja lisäksi vielä villirucolaa. Viimeisen silauksen salaatille antoi balsamicokastike.

Tuunattu battery

Perinteinen drinksu Wirtanen eli tutummalta nimeltä kossubattery maistuu monasti etkoilla, juhlilla ja miksei myös jatkoillakin. Raahasin jokunen vuosi sitten Ruotsista minikokoelman Absolut vodkia ja pitihän niitä sitten testailla batteryn kanssa ja yllätys oli moinen kun maut osuivatkin hyvin yhteen, siis omasta mielestäni. En ole jaksanut sherlockailla, että löytyykö kyseisiä drinksuja jo maailmalta joten nimesin juomat Puna patteriksi ja Viher patteriksi.

Puna patteri
4 cl Absolut Raspberri
Battery
Jäitä

Viher patteri
4 cl Absolut Pears
Battery
Jäitä

Lisäksi tietty kannattaa ottaa kaapista esiin lasi ja laittaa ainekset siihen. Pilli on plussaa.

Tyhjät

Pinus pinea

Välimeren alueella kasvavissa pinjoissa on käpyjä joiden siemenistä saadaan pinjansiemeniä. Jos siemeniä ei koskaan semmoisenaan ole nauttinut, niin suurimmalle osalle poppoota pestokastike lienee tuttu, pinjansiement ovat pestokastikkeen oleellinen ainesosa.

Pestokastikkeesta en niinkään välitä, mutta ah että noi siemenet pelkälteen ovat ihan törkysen hyviä! Niitä vois popsia pussitolkulla, mutta tolkkua pitää olla, nimittäin 100 grammassa on lähemmäs 700 kaloria. Lisäksi siemenissä on samoja allergeeneja kuin maapähkinöissä joita en pysty syömään, joten pitänee olla varovainen eli vaan puol pussia kerrallaan naamaan.

Liha himon kourissa

Viikon verran olen popsinut vain rehuja ja meressä joskus elossa olleita elukoita, taputapu. Nyt sitten iski tänään aivan törkeä lihan himo, oikeen kuola valui ja valuu edelleen Homer-tyyliin kun ajattelen kaikkia niitä ihanan maukkaita lihapitoisia ruokia joita en saa nauttia.

Kaupassa käydessä täytyy edelleen tsempata, ettei koriin vahingossa eksy mitään lihatuotteita. Kauppojen hyllyt notkuvat lihatuotteita eri muodoissa; on leikkeleitä, suikaleita, pihvejä, valmisruokia...

Seuraavien ruokien ajatteleminen on saanut suun märäksi: Foxy Bearin mexicano-pizza (törkeen hyvä!), mayan rapeat kanapalat, pastasalaatti kinkulla, mäkin El Maco-hamppari, kiinalaisen neljä pientä ateriaa (kanaa, possua, nautaa ja jättikatkaravunpyrstöjä), lehtipihvi, jauhelihamakaroniloota, omatekoiset jauhelihapallerot (kuola valuu valtoimenaan)...

Lihaa, lihaa, lihaa...

Lihaa, lihaa, lihaa...

Vielä 5 viikkoa pääsiäiseen, popsi popsi porkkanaa....la la la la laa la laa...

Hyp-hyp-hyppyrimäki

Sain kotimatkalla jonkun ihme energiapuustin ja päätin käydä katsahtamassa kotikulmilla olevan mäkihyppytornin jota en täällä vuosikausia asuneena ole käynyt vielä kertaakaan katsomassa.

Helsingissä on aikoinaan ollut yli 20 puurakenteista hyppyrimäkeä, mutta nykyään jäljellä on enään tämä yksi hyppyrimäki. Herttoniemen mäkikeskuksessa on ympärivuotiset muovitetut K15-, K22- ja K46-mäet ja mäkien ylläpidosta huolehtii päälle 70-vuotias veteraanihyppääjä.

"Suomessa ensimmäiset mäenlaskukilpailut pidettiin Helsingissä Katajanokan kalliolla 9. maaliskuuta 1899. Hyppyrimäki oli Katajanokan pohjoispuolella. Mäellä oli korkeutta 4 jalkaa (noin 120cm) ja hyppyristä kantoi pisin hyppy kokonaista 5,8 m, eikä siitä monikaan selvinnyt kaatumatta. Siihen aikaan parhaimmat tulokset sai kun pysyi pystyssä ja horjahteli vähiten."

Mäkikeskus oli aidattu joten tyydyin tapittelemaan sitä kaukaisuudesta ja samalla väistelemään innokkaita hiihtäjiä, koska mäkikeskuksen ympärillä on ulkoilureittejä joissa näin talvella on hyvät hiihtoladut. Olisi huisia päästä joskus ylös 46 metrin korkeuteen nitisevään & natisevaan hyppitorniin ihastelemaan maisemia.

Siinä se nököttää. (Foto 70-luvun tyyliin)

 

Normi arki

Hip hei ja hurraa! The Ruikkijan kiima loppui (parisen viikkoa siis kestää, että hormoni-implantti alkaa vaikuttamaan) ja vanhan herran arpi on pysynyt siistinä joten tämä tarkoittaa sitä, että lattiat ovat melkein puhtaat! Mitä nyt toi riiwiö tekee edelleen tarpeensa mieluummin hiekkalootan ulkopuolelle, tarpeeks lähellä lootaa, olkoon.

Elukat eivät vieläkään kaveeraa keskenään, mutta nutriplussa-tuokion aikana maltetaan olla aloillaan ja kiltisti.

Katu-uskottava näätä: Voi jumalauta, korkki auki ja vähän äkkiä! ..että toi eukko sit keksii vaikka mitä ja tunge se luuri hanuriis!
Söpistelijä: Tässä mä poseeraan ja näytän niiiiiin söpöltä & tietty viattomalta, vähän vielä räpsyttelyä niin kyllä se ton korkin aukaisee.

Vaikea, vaikeampi, ruusu

Mummi täytti eilen vuosia ja ostin hänelle kukkakaupasta upeita ja hintavia ruusuja. Yllätys oli suuri, kun tänään kävin taas visiitillä ja ruusut olivatkin jo lakastuneet, vain yksi sinnikäs ruusu jaksoi loistaa. Lieneekö mukamas saaneet kylmää ja siitä loukkaantuneet, kuvittelis laadukkaampien ruusujen nyt jaksavan kukoistaa pidempään kuin alle vuorokauden. Ja kyllä, luin manuaalin, leikkasin uudet imupinnat ja laitoin veteen, puhuin hempeitä ja suojelin kylmältä. Prkl.

Yksinäinen

Ostin viime viikolla kotiin Alepasta edullisia ruusuja jotka olen yleensä saanut hengiltä samantien vaikka olen niitäkin ruokkinut ohjeiden mukaan ja höpissyt kauniita sanoja. Nyt kuitenkin ruusut ihme ja kyllä kukoistavat, voisi sanoa, että ovat oikeen puhjenneet kukkaan.

Elukkakin ihmettelee ruusuja

Mitä tästä opimme, emme varmaan mitään, mutta jatkossa ostan ruusuni edullisesti Alepasta.

Vuoden ekat rehvit

Vihdoin & viimein sain sovittua A:n kanssa rehvit. Perinteinen steissin edusta (kylläkin sisäpuolella herran toiveesta) toimi kohtaamispaikkana ja kyllähän mä sen miekkosen sieltä bongasin, en ilmeisemmin ollutkaan _niin_ känässä kun yön pimeydessä tavattiin ekaa kertaa. Muistikuvat yön pimeydestä olivat jokseenkin hatarat, siinä toki olimme samaa mieltä, että emme koskaan esittäytyneet toisillemme, mikä on harvinaista & jopa outoa.

Vietimme mukavan & viihtyisän sunnuntaipäivän italialaisessa Il Siciliano ravintolassa. Ruoka oli maukasta, viini maistui ja seurassa viihtyi. Kun kahteen pekkaan kumottu valkkaripullo loppui jatkoimme Belgeen nauttimaan vielä yhdet virvoittavat juomat. Huom. herrasmiehenä tarjosi kaiken ja avasi ovet, ei sentään tuolia laittanu peffan alle.

A ei ehkä kuulu mun perinteiseen "miesmakuun", joskun sellaista edes mulla on. Okei, Aragornin voisin ottaa enitaim tohon viekkuun, uuh. A:ssa on yksi piirre joka on toistunut aika monissa deitti- ja seukkauskumppaneissani nimittäin aateekoo. Ei todellakaan tullut yllätyksenä, enemmän yllättää, jos miekkonen ei ole tekemisissä tietskareiden kanssa. A on mukavannäköinen, ei ruma mutta ei komeakaan. Maailmalla on oltu niin rauhan, työn kuin vapaa-ajan merkeissä. Luonteeltaan kylläkin liian hillitty mun makuun, ehkä vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Ite ku oon tämmönen värikäs tapaus, niin kaipaan vähän sitä värikkyyttää (munaa) myös siitä toisestakin osapuolesta.

Nomutta, joskun A haluaa vielä nähdä, niin kyllä mä toisille rehveille lähden.

Nyt verkot vesille ja niitä miehiä bongailemaan, kevättä on jo rinnoissa, tuitui.

Päivän antimet

Kas vain sanoi kasvain

Tänään oli vuorossa taas käynti HauMaussa, käynti oli tämän vuoden puolella jo kolmas kerta. Tällä kertaa aika oli varattuna Kasun kasvaimen poistolle, pitihän sitä toisen mätivä patti saada poies ja elämänlaatua kohottaa.

Sillä aikaa kun elukkaa operoitiin oli eukko kamun kanssa shoppailemassa ja aamudrinksulla, kai siinä tuli samalla yks salaattikin syötyä.

Vaikka pieni pelko oli persuuksissa, niin operaatio meni hyvin, elukka heräsi narkoosista ja tällä hetkellä vetelee sikeitä omassa yksiössään eli kylppärissä. Kasvain lähetettiin patologille tutkittavaksi, saapahan sitten tiedon kasvaimen laadusta. Nyt sitten tungetaan väkipakolla raukalle kurkusta alas kipulääkettä ja antibioottia, seurataan haavan paranemista (ompeleet ovat ihonsisäiset) ja askarrellaan varmuuden vuoksi napapaita vanhasta sukasta joka estää haavan raapisen ja pitää haavan siistinä.

Kuorsailua, tuimailua ja namien kerjäämistä, niistä on vanhan herran vanhuuspäivät tehty.

Aamuhömpsyt

  

Kynitty, leikelty ja tikattu

Broileri eiku...

Perjantain kootut

Mozzarella pastasalaatti

Fasun piirakka

Touhutuokio

Lisäksi tietty vähän namia, siivoomista, batterya, pyykkäämistä, sipsejä, tiskausta, töllötystä..

Vuonna 1987...

...suomalaiseen kalenteriin pöllähti ystävänpäivä. Päivä jolloin maailma on vaaleanpunaisen hattaran peitossa, virallinen ahdistelupäivä kuten hikipedia asian ilmaisee, mutta kuitenkin hauskalla ja iloisella tavalla. Tänä vuonna ei tullut lähetettyä postikortteja eikä tekstareita vaan ystävänpäivätervehdys tuli rustattua naamakirjaan.

Googlen erityiset logot eli doodlet vaihtuvat mm. erilaisten juhlapyhien, tapahtumien ja syntymäpäivien kunniaksi. Tänään googlen doodlena on ystävänpäivä-teema. Doodlessa on huvipuisto, jossa kahdessa eri maailmanpyörässä on eläinhahmoja. Kun sydän-painiketta painaa, niin maailmanpyörät pysähtyvät ja esiin tulee kaksi eläinhahmoa. Tämän jälkeen tulee kuva eläinten deiteistä. Eläinparit ovat huvittavia ja niiden deitit oivallisia. Joukossa on myös yksinäinen kettu jota ei deittailut kiinnosta, vaan se tyytyväisenä tapittaa töllöä popparikippo sylissään. Kuin minä! Paitsi mulla ei kylläkään oo poppareita vaan muita herkkuja.

Google doodle

Google doodle

Google doodle

En ole vuosiin askarrellut ystävänpäiväkortteja, mutta tänään tuli duunissa ekstempore tehtyä kolme korttia alakerran pöydälle koristeeksi ryhmää varten.

Säästeliästä ja turvallista Kiiltoa

Olen sottaavien elukoiden ja siivoamisen helpottamiseksi ostanut jo vuosia Kiillon käyttövalmiita yleispuhdistusaineita jotka ovat kätevästi spray-putelossa ja lisäksi ne ovat melkein 100 %:sesti biohajoavia. Ruikkaat ainetta puhdistettavalle pinnalle ja pyyhkäiset, kätevää. Plussana tuoksut jotka ovat ihania, omat kestosuosikkini ovat apilankukka ja omenankukka.

Kävin tänään piiiiitkästä aikaan Saiturinpörssissä ja bongasin sieltä kyseisiä puhdistusaineita litran "tiivisteinä". Miten hemmettissä mulla on mennyt nää oikeen ohi?! Kai mä oon ne jossain mielen sopukoissa tiedostanut olemassaoleviksi, mutta käsiin on aina kaupassa osunut nuo kätevät pikkuputelot.

Pikainen laskutoimitus lyhyen & palkanlaskijan matikkapäällä:

Spray-pullossa on valmista tavaraa 0,5 litraa ja tiivisteestä tulee 200 litraa valmista tavaraa (mun tyylillä varmaan 100 litraa). Kun litran putelo tiivistettä maksaa 2,19 euroa ja äbaut saman verran maksaa (muistaakseni kylläkin enemmän, mutta ei se oo nyt niin justiinsa)  puolen litran putelo valmista tavaraa
niin ->
200 litraa tiivisteestä valmistettua tököttiä kustantaa 2,19 euroa
200 litraa spray-pulloina tököttiä kustantaa 876 euroa (WTF?!)

Kämpän siivoamiseen hupenee spray-putelo kuukaudessa ja tällä hetkellä kun elukalla on kiima ja se merkkailee aivan kaikkea (en voi vaan ymmärtää), niin puteloita hupenee jopa kaksi kuukaudessa. Nyt jummijammi täytetään vaan vanhoja puteloita tiivisteellä ja laitetaan rahat säästöön ja sitten vajaan kymmenen vuoden päästä voi putelorahoilla lähteä vaikka reissuun. Hah, sen kun näkisin.

Kiinnitin huomiota tiiviste-puteloiden oikeaan alalaitaan (tätä tekstiä ei ole valmis-puteloissa)

Karvasaine eli denatoniumbentsoaatti estää tuotteen nielemisen. Ja korkki pysyy kiinni, ei testata.

Carne lasciare

Tänään on sitten vedetty napa täyteen hernerokkaa ja puputettu laskiaispullia molemmilla poskilla (sekä yksi vaivainen berliininmunkki josta piti tulla uusi laskiaispulla).

Laskiaisella on myös toinenkin tarkoitus kuin ylensyönti ja hiilariöverit, nimittäin laskiaisen jälkeen eli huomenna alkaa 40 päivää kestävä paastoaika. Paastonajalle on ominaista jättää pois ruokavaliostaan liharuoat. Tästä muodostuukin vanha laskiaisen nimitys carne lasciare joka tarkoittaa lihan jättämistä. Lasciare sanasta taasen on muodostunut suomalaiseen muotoon sana laskiainen.

Varsinaisesta paastosta en tiedä, mutta aattelin 40 päivän ajan kokeilla lihatonta elämää, miekkosia ei lasketa tähän mukaan. Samalla voisi laittaa tota ruokavaliotaan aikuisten oikeesti remppaan ja jättää herkuttelua vähemmälle. Muuten joutuu kesälomareissulle ostamaan abayan, ei kehtaa muuten mennä laguuniin lillumaan.

Kermavaahdolla ja mansikkahillolla

Sanomalehtirunoilua

Bongasin eilen Mari Koon sanomalehtirunoilua. Hämärästi muistan, että olen joskus aikoinaan jo lukenut jostain lehdestä tuosta asiasta.

Idea on siis yksinkertainen. Ota toiseen käteen sanomalehti, Hesari toimii hyvin ja toiseen käteen tussi. Selaa lehteä ja bongaile tekstien joukosta joku kiinnostava pätkä ja ala muodostamaan siitä runoa. Siis täh, miten? No siten, että yliviivaat turhat sanat/lauseet poies ja lopputuloksena on oma runo!

En ole mikään runosieppo, mutta pakkohan se oli yrittää tätäkin hommaa.

ihastusta livenä Helsingissä

vitamiinipommin tarjosi

iloinen hytkymään

viihdyttävää liikehdintää

kiehtova sekoitus

1.2.2013 Hesari, Epätasainen vitamiinipommi, Mari Koppinen

ei pettänyt

rupesi kurittomaksi

ajoi nurkkaan

touhusi äänettömästi

pamautti ytimeen

koomisuus ja vakavuus

yksi ja sama

1.2.2013 Hesari, Jättimäinen hyökyaalto, Jukka Isopuro

(Vähän sottusia fotoja ja uusia ei saanut, kun sottusiksi meni paperit, hupsista)

Mösjöör Poaroo

Yksi tunnetuimmista etsivähahmoista on Agatha Christien luoma Hercule Poirot.  Poirot on pieni ja pyylevä belgialaisetsivä jolla on pedanttinen luonne. Hänen ylpeytensä ovat tarkkaan vahatut viikset sekä terävä äly. Poirot on sekoitus neroutta, maltillisuutta, sivistystä, nautiskelijaa, tyylikkyyttä ja hienostuneita käyttäytymistapoja.

Poirot ylenkatsoo fyysisiä ponnistuksia, hänen mielestään vain pienten harmaiden aivosolujen käyttäminen on tarpeellista.

Kun puutarhan pallomaisessa koristepuussa sojottaa yksinäinen oksa, saa oksa kyytiä viiksisaksilla. Koriste-esineet ja työpöytien tavarat täytyy olla ojennuksessa, kuten nuo kuuluisat viiksetkin.

Poirotin ostaessa mökin maalta häneltä kysyttiin, että miten hän on viihtynyt maalla. Vastaukseksi tuli, että hyvin, mutta puilla on epäsiisti tapa varistaa lehtensä.

Tuo fiktiivinen hahmo on niin valloittavan kummallinen, että siitä ei voi kuin tykätä. Yle on tuonut weekendien iloksi Poirotin taas ohjelmistoonsa, molempina päivinä saa siis aimo annoksen vahattuja viiksiä.

Tahroja siellä ja tahroja täällä

Himassa oleminen on alkanut koettelemaan hermoja sekä hajuaistia oikeen urakalla, koska kiimanen elukka on laajentanut merkkaustaan. Toisin sanoen elukka tihuttaa koko ajan josta seuraa se, että kaikkialle minne elukka meneekin jää jälkeensä tippoja ja tahroja, mm. läppärin ja rahien päältä löytyi aromikkaat keltaiset läikät. Lisäksi kämpässä leijailee koko ajan hirveän miellyttävä näätämäinen virtsan katku, yöks.

Kun kiima joskus loppuu (toivottavasti mahdollisimman pian koska tähän hajuun ei sitten vaan totu, ei totu), niin ohjelmassa onkin kämpän perusteellinen puunaus johon sisältyy myös kaikkien tekstiilien peseminen.

Tänään tajusin, että elukka hengailee sohvalla vähän väliä eli hinkuttaa itteensä, joten ei paree tunkea sohvatyynyjä naamalleen.

Oon huomannut myös elukan käyttäytymisessä muutosta. Elukka on paljon rauhallisempi ja möllöttelee, unikin maistuu kantoboksissa ja mökissä kun aikaisemmin nukkumapaikaksi kelpasi vain sohvan alunen.

Ihan viattomasti ja hajuttomasti tässä näin vaan

Yksi pienen pieni pyyntö vain, lopu kiima lopu.

Leegoilua äksboksilla

On ihan okei olla melkein 33-wee mimmi ja diggailla xboxin lego-pelejä.

Koko viikon on sormet syyhynnyt ja olen tyytynyt vain hiplailemaan ja ihastelemaan uusinta tulokasta, Lego Lord of The Rings:iä. Tän weekendin ohjelmaa ei siis tarvitse sen enempää suunnitella, nyt jää kyllä baareilutkin kakkoseksi.

Merkkarit

Fasu toi takaisin kauppojen hyllyille merkkareita joita moni oli jo kerennyt kaipailemaan. Itse en edes muistanut miltä namit maistuvat, koska namien maut hukkuvat ja sekoittuvat namihyllyjen yltäkylläiseen maailmaan. Mainoksen uhrina ostoskoriin eksyi myös merkkaripussi ja yllätys oli melkoinen kun suuhuni päätyi hedelmämerkkari, makuhan oli tuttu jostain vuosien takaa ja mieleen tuli lapsuus ja Porvoo. Tosin salmiakkimerkkari ei ole tarpeeksi salmiakkinen mun makuun, jotenkin laimeanmakuinen tapaus. Hedelmämerkkarit uppoavat paremmin kuin hyvin joten toivottavasti niitä sais jatkossa omassa pussissaan, njam!

Virkistävää toimea

Olen duunissa liittynyt virkistystoimikuntaan jonka tarkoituksena on järjestäkää asukkaille sekä työntekijöille erilaisia tapahtumia vuosittain. Viimeisin häppeninki oli tänään ja tarkoituksena oli olla apulaisena loppusiivouksessa, mutta duunikiireet veivät voiton, tarkemmin sanottuna TyEL vuosi-ilmoituksen (perkele!) parissa tuli kiroiltua ja revittyä hiuksia päästä.

Mulle nakitettiin tapahtuman ilmoituksen tekeminen joka olikin mukavaa vaihtelua numeroiden pyörittämisen sijaan ja sai taas antaa luovuuden jyllätä sekä tietty piipertää. Tapahtuman teemana oli pelit ja varsinkin onnenpyörä jota siis ilmoitus kuvastaa. Tiput hengailevat kuvassa, koska taukojumppana oli tiputanssia.

Kiimanen karvatuubi

Pikku riiwiöstä kasvoi sukukypsä yksilö kun kiima-aika alkoi.

Fretin kiima-oireet vaihtelevat elukasta riippuen, mutta havaittavissa on kuitenkin yhdenmukaisia oireita karvatuubien keskuudessa. Faran oireet ovat olleet:

-Huomattavin ja selkein muutos on piparin muuttuminen pulleaksi donitsiksi joka myöskin tihuttaa nestettä, kostea donitsi. Jos ei muuten huomaa elukassaan mitään muutoksia, niin viimeistään donitsi kertoo totuuden.

-Fara on alkanut merkkailemaan ja ruikkimaan vähän sinne sun tänne, onneksi kuitenkin wc-lootien läheisyyteen. Tyylipisteet elukalle; toista takajalkaa nostetaan (kuin uroskoira pissillä) wc-lootille ja merkataan paikka muutamalla tipalla.

-Leikkikamun puute on tullut isommin esiin ja Kasun kimpussa olisi kiva hyöriä. Tästähän ei Kasu tykkää sitten yhtään vaan inisten lönkyttelee toista karkuun. (voi raasua)

-Sylissä pysytään paremmin, ei sentään nukahdeta, mutta yhdessä on kiva tutkia asioita ja hakea turvaa kun jännittää.

-Vauvapyöreys on hävinnyt jo nyt ja Farasta on tullut siro pikku näätä.

-Putputusta (frettien ääntelyä kun ovat tohkeissaan) kuulee enemmän, varsinkin aamuhepuleissa.

Tänään oli sitten vuorossa operaatio Fretti kemiallisesti steriiliksi, eli Faralle laitettiin Suprelorin-hormoni-implantti niskaan. Tämä tarkoitta sitä, että paltterallaa vuoden verran Fara voi sutinoida komeiden urosten kanssa ilman pelkoa jälkeläisistä. Implantin tehossa on yksilöllisiä eroja ja se saattaa olla voimissaan jopa kaksikin vuotta. Itse operaation ajan Fara lipitti tohkeissaan nutriplussaa eikä edes huomannut koko implantin laittoa, helppo tapaus. Operaation hinnaksi tuli 148,03 euroa, samalla toki tehtiin perustarkastus jossa tsekattiin hampaat, pumpun toiminta, otettiin korvanäyte, tutkittiin masua ja punnittiin.

Nyt sitten seuraten koska donitsi häviää ja raportointia siitä sitten elukkalääkärille, joka saa tietopankkiinsa uutta tietoa.

The Elukkalääkäri

 

870 grammaa

Pumpun tsekkausta v-tyylillä

Hienot on hampulit

Operaatio

Pysäkillä ja bussissa

Bussin viittominen

Bussipysäkillä seisoo sinun lisäksesi joukko ihmisiä. Tomerana viitot bussille jo hyvissä ajoin ja hyvin selkeästi vielä viitotkin. Kuitenkin joukosta rientää bussin lähestyessä viereesi ihmisiä viittomaan bussille, heiluttelevat melkein hätääntyneenoloisina kätösiään. Eikö bussi mukamas pysähdy yhden naisen viittauksella? Joillakin voi toki olla tarve heilutella kättään bussille, kun muutkin tekee, niin minäkin teen. Asia on erikseen, jos bussipysäkille on tulossa useampi bussi, niin tällöin ei aina itsekkään tiedä, että kuka viittoo ja mille bussille.
Sää on sitten toinen juttu, lumipyryllä ei erkkikään erota bussinumeroita ja viittomiset jäävät viime tippaan.

Ärsyttää myös laiskat viittomiset, joissa kättä heilutetaan pikaisesti tai roikotetaan kuin käsipuolta. Ihmekkö tuo jos bussi kaaraa ohi. Ja sit mulkoillaan ja kitistään, kun bussi jarruttaa viime tipassa pysäkille ja etuovi ei osukkaan ihan kohdilleen ja joutuu ottamaan muutaman sivuaskeleen.

Istumapaikat

Suomalainenhan ei istu bussissa toisen viereen ellei vierustoveri ole tuttu tai bussissa ei ole enään tyhjää penkkiparia. Haluamme oman tilan ja rauhan jossa möllöttää.

Moni matkustaja joka joutuu istumaan ventovieraan vieressä vaihtaa haukkana tyhjälle penkkiparille kesken matkan kun vapaa penkkipari ilmaantuu.

Talvella toki saattaa ahdistaa yhdessä istuminen kun vaatetus muistuttaa michelin-ukkoa. Kesällä taasen saattaa kuumottaa vierustoverista purkautuva lämpö ja tietty aromit saattavat saada nenän nyrpistymään. Keväällä ja syksyllä bussissa on märkää ja nihkeetä, haisee kuin olisi lauma märkiä koiria bussi täynnä.

Pakko myöntää, että kun viereen istahtaa joko laitapuolenkulkija (tai muuten vaan haiseva ja epämääräinen tapaus), kuppanen joka kröhii keuhkojaan pellolle tai teinix joka angstailee luuriin, niin hermoja koetellaan ja mukavuusalueelle on tultu häiriköimään.

Kaikesta huolimatta istun kiltisti sillä paikalla jolle persukseni olen asettanut koko matkan ajan. Luurin kanssa leikkiminen ja omiin ajatuksiin vajoaminen tekevät matkasta viihtyisän ja matka sujuu vauhdikkaasti.
 
Oon tässä vuosien varrella oppinut kärsivälliseksi bussimatkujaksi (ainakin työmatkat yksin sujuvat ilman naama norsunvitulla-olotilaa) ja osaan toivottaa kuskille huomenet tai heit, pyytää vierustoverilta anteeksi kun olen jäämässä bussista poies ja antaa kiitoksen kun vierustoveri on antanut mulle tilaa poistua paikaltani. Myös kuski saa kiitoksen joskun poistun etuoven kautta, tämä kylläkin yleensä vain pitkillä matkoilla.
Ihan perusjuttuja, mutta jotenkin nuo helpottavat omaa duunimatkailua ja matkat sujuvat mukavasti.

Tomerana taas sitten huomenna siellä pysäkillä. Reps.

Tomeraa viittomista

Sohvaperunat

Eilinen vuoden ensimmäinen juhliminen tappiin asti oli näin jälkikäteen katsottuna rankka kokemus ja kroppa ei ole ihan täysissä sielun voimissaan. Eli siis lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna; krapula.

Tämä päivä hurahtaa sohvalla leffoja tapittaen kaikenmaailman karvakamujen kanssa, joukossa saattaa olla myös yksi ylienerginen ja kiiman alkuvaiheilla oleva näätä (huoh).

Taisin eilen tavata taksijonossa (en kylläkään taksia ottanut, kun päädyin tuttavan kanssa jatkoille josta kylläkin porhalsin kotio nukkumaan kun oma sänky ja kotoolta krapulassa herääminen alkoi houkuttumaan) pari poikaa joista toisen kanssa vaihdoin numeroita ja sain tekstiviestinkin. Näillä näkymin ensi viikolla ois vuoden ekat rehvit, saas nähdä tuleeko niitä ja mitä niistä tulee. Voihan lolleropollero.

Tammikuu pähkinänkuoressa

Uusien asioiden kokeileminen

Helsinki-peli

Uusi Trivial Pursuit

Roskaruokabrunssi

3 kirkkoa

Korea House-ravintola

Naantalin frettinäyttely

Naantalissa käyminen

Tipaton kuukausi

Sukuloiminen 

Kerran piipahdin pikaisesti isovanhempieni luona ja toisen kerran isä lähti kuskiksi elukkalääkäriin.

Näätärehvailu

Riiwiö vietti melkein vuorokauden samassa aitauksessa siskonsa kanssa jossa tuli leikittyä & riehuttua ja tietty kiusattua siskoa.

Hyvän tekeminen

Kuukausi hurahti jokseenkin nopeasti ja yhteydenotto Hesyyn jäi suorittamatta. Täytynee ryhdistäytyä nyt helmikuussa tässä osiossa. Ruokabrunssin rahat lahjoitettiin ulkomaanavun ruokakriisirahastoon, joten tuon voi luokitella hyvän tekemiseksi.

Parasta ja yllättävintä koko tammikuussa oli tipaton kuukausi! Tästä annan itselleni isot aplodit ja kumarruksen. Ihmettelen suuresti, että tipattoman viettäminen onkin helppoa hommaa eikä alkoholia tehnyt mieli ollenkaan. (Okei, ehkä kerran ekalla viikolla)

Tavoitteissa siis pysyin (yllätys!), nyt sitten nokka kohti uutta kuukautta & uusia tavoitteita ja haasteita!
 

Pow-wow

Tulevana kesänä olisi tarkoitus lähteä taas pitkästä aikaa reissuun, tällä kertaa kohteena Islanti.

Islanti on kiehtonut jo vuosikausia ja nyt tulee oiva tilaisuus lähteä sinne seuran kera. Rohkeana sinkkukinkkuna vietän kylläkin suurimman osan reissusta yksin kun reissukamu(t) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuita.

Tipaton päättyi tänään ja vuoden ensimmäinen sidukka on hyvä yhdistää Islannin pläänittelyiltamaan. Hik.