Vuoden ekat rehvit

Vihdoin & viimein sain sovittua A:n kanssa rehvit. Perinteinen steissin edusta (kylläkin sisäpuolella herran toiveesta) toimi kohtaamispaikkana ja kyllähän mä sen miekkosen sieltä bongasin, en ilmeisemmin ollutkaan _niin_ känässä kun yön pimeydessä tavattiin ekaa kertaa. Muistikuvat yön pimeydestä olivat jokseenkin hatarat, siinä toki olimme samaa mieltä, että emme koskaan esittäytyneet toisillemme, mikä on harvinaista & jopa outoa.

Vietimme mukavan & viihtyisän sunnuntaipäivän italialaisessa Il Siciliano ravintolassa. Ruoka oli maukasta, viini maistui ja seurassa viihtyi. Kun kahteen pekkaan kumottu valkkaripullo loppui jatkoimme Belgeen nauttimaan vielä yhdet virvoittavat juomat. Huom. herrasmiehenä tarjosi kaiken ja avasi ovet, ei sentään tuolia laittanu peffan alle.

A ei ehkä kuulu mun perinteiseen "miesmakuun", joskun sellaista edes mulla on. Okei, Aragornin voisin ottaa enitaim tohon viekkuun, uuh. A:ssa on yksi piirre joka on toistunut aika monissa deitti- ja seukkauskumppaneissani nimittäin aateekoo. Ei todellakaan tullut yllätyksenä, enemmän yllättää, jos miekkonen ei ole tekemisissä tietskareiden kanssa. A on mukavannäköinen, ei ruma mutta ei komeakaan. Maailmalla on oltu niin rauhan, työn kuin vapaa-ajan merkeissä. Luonteeltaan kylläkin liian hillitty mun makuun, ehkä vähän hitaasti lämpeävää sorttia. Ite ku oon tämmönen värikäs tapaus, niin kaipaan vähän sitä värikkyyttää (munaa) myös siitä toisestakin osapuolesta.

Nomutta, joskun A haluaa vielä nähdä, niin kyllä mä toisille rehveille lähden.

Nyt verkot vesille ja niitä miehiä bongailemaan, kevättä on jo rinnoissa, tuitui.

Päivän antimet