Pysäkillä ja bussissa

Bussin viittominen

Bussipysäkillä seisoo sinun lisäksesi joukko ihmisiä. Tomerana viitot bussille jo hyvissä ajoin ja hyvin selkeästi vielä viitotkin. Kuitenkin joukosta rientää bussin lähestyessä viereesi ihmisiä viittomaan bussille, heiluttelevat melkein hätääntyneenoloisina kätösiään. Eikö bussi mukamas pysähdy yhden naisen viittauksella? Joillakin voi toki olla tarve heilutella kättään bussille, kun muutkin tekee, niin minäkin teen. Asia on erikseen, jos bussipysäkille on tulossa useampi bussi, niin tällöin ei aina itsekkään tiedä, että kuka viittoo ja mille bussille.
Sää on sitten toinen juttu, lumipyryllä ei erkkikään erota bussinumeroita ja viittomiset jäävät viime tippaan.

Ärsyttää myös laiskat viittomiset, joissa kättä heilutetaan pikaisesti tai roikotetaan kuin käsipuolta. Ihmekkö tuo jos bussi kaaraa ohi. Ja sit mulkoillaan ja kitistään, kun bussi jarruttaa viime tipassa pysäkille ja etuovi ei osukkaan ihan kohdilleen ja joutuu ottamaan muutaman sivuaskeleen.

Istumapaikat

Suomalainenhan ei istu bussissa toisen viereen ellei vierustoveri ole tuttu tai bussissa ei ole enään tyhjää penkkiparia. Haluamme oman tilan ja rauhan jossa möllöttää.

Moni matkustaja joka joutuu istumaan ventovieraan vieressä vaihtaa haukkana tyhjälle penkkiparille kesken matkan kun vapaa penkkipari ilmaantuu.

Talvella toki saattaa ahdistaa yhdessä istuminen kun vaatetus muistuttaa michelin-ukkoa. Kesällä taasen saattaa kuumottaa vierustoverista purkautuva lämpö ja tietty aromit saattavat saada nenän nyrpistymään. Keväällä ja syksyllä bussissa on märkää ja nihkeetä, haisee kuin olisi lauma märkiä koiria bussi täynnä.

Pakko myöntää, että kun viereen istahtaa joko laitapuolenkulkija (tai muuten vaan haiseva ja epämääräinen tapaus), kuppanen joka kröhii keuhkojaan pellolle tai teinix joka angstailee luuriin, niin hermoja koetellaan ja mukavuusalueelle on tultu häiriköimään.

Kaikesta huolimatta istun kiltisti sillä paikalla jolle persukseni olen asettanut koko matkan ajan. Luurin kanssa leikkiminen ja omiin ajatuksiin vajoaminen tekevät matkasta viihtyisän ja matka sujuu vauhdikkaasti.
 
Oon tässä vuosien varrella oppinut kärsivälliseksi bussimatkujaksi (ainakin työmatkat yksin sujuvat ilman naama norsunvitulla-olotilaa) ja osaan toivottaa kuskille huomenet tai heit, pyytää vierustoverilta anteeksi kun olen jäämässä bussista poies ja antaa kiitoksen kun vierustoveri on antanut mulle tilaa poistua paikaltani. Myös kuski saa kiitoksen joskun poistun etuoven kautta, tämä kylläkin yleensä vain pitkillä matkoilla.
Ihan perusjuttuja, mutta jotenkin nuo helpottavat omaa duunimatkailua ja matkat sujuvat mukavasti.

Tomerana taas sitten huomenna siellä pysäkillä. Reps.

Tomeraa viittomista